TAIJIQUAN (Taiji, Tai chi)

Taijiquan on terveyttä edistävä kiinalainen liikuntalaji, mikä kehittää peruskuntoa, notkeutta, tasapainoa, koordinaatiokykyä, nivelten liikkuvuutta ja lisää kehon elinvoimaa, Qi:tä. Taijiquan kuuluu kiinalaisiin kamppailulajeihin, Wushu-lajeihin, mutta pehmeänä kamppailulajina siinä ei oteta kontaktia vastustajaan. "Pumpuliin kääritty teräs" kuvaa hyvin kehoa, mikä Taijiquanilla pyritään saavuttamaan. Kysymyksessä on siis kehon ja mielen harjoitusmenetelmä, missä liikkeet ja sisäinen harmonia yhdistyvät. Taijiquanissa opetellaan liikesarjoja, joissa oikeilla asennoilla ja liikeradoilla pyritään saavuttamaan liikkeiden tasaisuus ja rentous. Hitaat, keskittyneenä tehdyt liikkeet, rauhoittavat myös keskushermostoa. Opettelu vaatii säännöllisyyttä, kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta kehittää hyvin oman kehon tuntemusta.

TAIJIQUANIN HISTORIA

Taijiquanin alkuperä lähtee Wudangin vuorilta, missä vuonna 1247 syntynyt Zhang Sanfeng asui viettäen siellä hyvin yksinkertaista elämää luontoa seuraten. Kerran Zhang Sanfeng seurasi harakan ja käärmeen taistelua, missä molemmat eläimet vaihtoivat koko ajan hitaista liikkeistä nopeisiin ja päinvastoin eikä kumpikaan antanut toisen voittaa. Zhang Sanfeng oli haltioissaan tästä luonnon näytelmästä, ja hän kehitti sen pohjalta 13 asentoa, mitkä ovat nykyisen Taijiquanin perustana. Tarinan mukaan Zhang Sanfeng kehitti päivittäin omaa hengitystään, mielenrauhaa sekä hitaita, rentoja ja koordinoituja liikkeitä. Eräänä päivänä ryöstäjät hyökkäsivät hänen kimppuunsa metsässä, ja Zhang Sanfeng käytti ensimmäistä kertaa uutta lajia käytännössä. Kuin käärme hän väisti hyökkääjien iskut liikkuen sulavasti pois. Kun hyökkääjät olivat liian väsyneitä, Zhang Sanfeng hyökkäsi nopeasti vastaiskuun kuin harakka ja kukisti kaikki hyökkääjät. Tämän jälkeen hän alkoi opettamaan taitojaan myös muille.

Taijin eri tyylisuunnat

Chen- ja Yang-tyylit

Chenjiagoun kylässä, Henanin maakunnassa Taijiquanin taito siirtyi Chenin suvun sukupolvelta toiselle. Chen-tyylin Taijiquanissa on sekä nopeita ja voimakkaita että hitaita ja pehmeitä liikkeitä. Pehmeiden liikkeiden kanssa vaihtelevat erilaiset hypyt, voimakkaat potkut ja käsien iskut. Chen Changxing (1771-1853) opetti perinteestä poiketen taitojaan suvun ulkopuolelle, Yang Luchanille (1799-1872). Yang Luchan oli poikkeuksellisen lahjakas ja taitava. Myöhemmin kotikylässään Yang Luchan opetti taitojaan eteenpäin vieden 1800-luvun puolivälissä Taijiquanin myös Pekingiin. Taijiquanin suosion kasvaessa Yang Luchan poisti sarjasta Chen-tyylille ominaiset hypyt ja nopeat liikkeet. Samalla hän muutti sarjaa suurimuotoisemmaksi ja tahtia tasaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Yang Luchan jälkipolvi kehitti liikkeitä edelleen ja Yang-perheen harjoittelema Taijiquan tunnetaan Yang-tyylinä.

Wu- ja Su-tyylit

Wu-tyylin kehittivät Wu Quanyou ja Wu Jianquan Yang-tyylin pohjalta. Liikkeille ovat ominaisia pehmeys, tiiviys ja kiirettömyys sekä kaarien keskikokoisuus. Wu-tyyli on Kiinassa toiseksi suosituin Yang-tyylin jälkeen. Su-tyylin kehitti Qing-dynastian jälkeen Sun Lutang. Tyylin liikkeet ovat ketteriä ja askeleet liikkuvia edeten ja perääntyen ketterästi. Tunnusomaista ovat myös avoimen ja suljetun käden vaihtelut.  (kuopiontaijiquan.net, wikipedia.fi, lappeenrannantaiji.com ja taichichuan.fi)